Laputtelua

Tiistaina aloitin innoissani pientä käsityötä, josta oli vain ajatus siitä, miltä lopputulos näyttää. Suunnittelin, neuloin, purin, kokeilin, purin, pohdin, neuloin, purin, pohdin taas, virkkasin, purin. Tuloksena oli kasa kiharaista villalankaa. Vaihdoin lankaa ja kaivoin esiin pienemmän virkkuukoukun ja aloin virkata kännykkäkoteloa. Vaikka huolella mittasin - tai ainakin olin mittaavinani - niin muutaman kerroksen päästä tajusin, että koteloon mahtuisi melkein kaksi kännykkää. Ja taas purin.  Lopulta aloitin pylväillä virkatun rätin tai pyyhkeen tekemisen. Ajatuksissani olevaan työhön palaan, kunhan vain keksin, miten sen toteutan.

Kun lankatyöt eivät oikein sujuneet, niin otin esiin "saatavilla olevien" kirjojen laatikon - eli kirjat, jotka olen valmis lähettämään maailmalle toisten luettaviksi. Bookcrossauksessa kirjat rekisteröidään bc-sivulle (www.bookcrossing.com) ja jokainen kirja saa oman tunnuksen (BCID). Tunnuksen loppuosa on julkinen, alkuosa on aluksi vain rekisteröijän tiedossa. Kirja yleensä "laputetaan" eli kirjaan liimaillaan tarroja tai muita lappuja, joissa kerrotaan kirjan tunnus ja perustietoa siitä, miten kirja voidaan käydä merkitsemässä sivuille.

Laputin eilen  parikymmentä kirjaa. Kaksi pakkasin muovipusseissa kirjekuoriin ja ne vien postiin. Yhden pakkasin kirjekuoreen, ja vien sen itse perille ilman postin apua. Suurin osa lopuista taitaa päätyä lähipäivinä tamperelaisille patsaille kenen tahansa löydettäväksi.

Tänä kesänä - kuten viime kesänäkin - on suomalaisissa bookcrossareilla patsashaaste, jossa kirjoja jätetään nimenomaan patsaiden luo lukijoita odottamaan. Kannattaa siis vilkaista patsaiden ympäristöjä "sillä silmällä". Jokainen bookcrossaaja ilahtuu aina, jos vapautetusta kirjasta tulee merkintä - joten jos löydät kirjan, käy ilahduttamassa kirjan rekisteröijää ja entisiä lukijoita :)