Kirjansidontaa osa 2

Joulukuun alussa osallistuin miniatyyrikirjakurssille. Kurssi kesti 5 tuntia lauantaina ja 5 sunnuntaina. Kurssin aikana opeteltiin sitomaan keskiaikainen nahkakantinen kirja - mutta 23 mm korkeana. Kurssikuvauksen mukaan aiempaa kokemusta kirjansidonnasta ei tarvittu, mutta jonkin verran sorminäppäryyttä kyllä.

Aivan perinteinen keskiaikainen teos miniatyyrikirja ei ole. Muutamassa kohdassa mutkia hieman oiottiin - esimerkiksi aitojen selkäbindien sijaan tehtiin ns. valebindit. Muuten kirja tehtiin perinteisesti: leikattiin paperit, taiteiltiin leikatut paperit v-arkeiksi eli neljän sivun arkeiksi, joista koottiin vihot, jotka rei'itettiin ja ommeltiin blokiksi eli kirjan sivuiksi. Kiinnitettiin etulehdet, lyötiin taipeet, tehtiin itse päätynauhat ja kiinnitettiin ne, leikattiin kansi- ja selkäpahvit, tehtiin selkään valebindit ja kanteen pieni koriste, kiinnitettiin kannet kirjaan ja lopuksi päällystettiin kannet nahalla ja laitettiin kuivumaan tiukkaan puristukseen hammastikut taipeiden kohdalla. Yhden kirjan teossa on monta työvaihetta!

Melkein valmis kirja puristuksessa hammastikkujen välissä, jotta taive tulee hyvin esille. 

Normaalisti kirja kuivuu lopuksi tiukassa puristuksessa joko ison kirjapinon alla tai kahden laudan välissä, jotka kiristetään samanlaisilla puristimilla kuin puutyössä käytetään. Pienen kirjan puristimetkin ovat pienet - asiakirjaklipsien nimellä noita myydään.

Viikonlopun aikana useimmat ehtivät tehdä 3 tai jopa 4 kirjaa ja jokainen molempina päivinä osallistunut teki vähintään kaksi. Kirjoja tehtiin lomittain ja rinnakkain - kun yhden selän liimaus kuivui, ehti sillä aikaa tehdä toista kirjaa. Itse tein kolme kirjaa, joista kaksi sain kokonaan valmiiksi kurssilla. Kolmaskin oli muuten valmis, mutta kannen päällystäminen nahalla jäi kotiin tehtäväksi. Kaikki myös kuivuivat puristuksessa vielä kotona vuorokauden verran.

Kirjoissa on värilliset etulehdet ja kirjat aukeavat hyvin luettavaksi - tosin niissä ei ole tekstiä.

Kanteen leikattiin ohuesta pahvista kuvio. Pehmeä nahka on joustava materiaali, joten kuvion saa poimittua näkyviin nahan alta kuvion reunoja taittoluulla seuraillen. 

Valebindit tehtiin nauhasta ja paineltiin myös taittoluulla esiin.

Kirjansidontaa osa 1

Lankakäsitöiden lisäksi harrastan kirjansidontaa. Olen ollut ensimmäisen kerran kirjansidonnan kurssilla joskus - hm... enpä kyllä enää muista. Ehkä 90-luvun lopussa? Tai 2000-luvun alkuvuosina? Sitten jäi useampi vuosi väliin. Muutama vuosi sitten huomasin, että kansalaisopisto järjesti kirjansidonnan kurssin ja kävin kertaamassa taitoja. Tällä kurssilla ei ollut opiston puolesta ollenkaan välineitä ja hienoja laitteita - mikä aiheutti sen, että kirjoja oppi sitomaan ihan sellaisilla välineillä ja tavoilla, joilla homma toimii kotonakin.

Joitain sitomiani kirjoja ja albumeita.

Tänä talvena olen taas kurssilla, tällä kertaa yhdistetyllä kalligrafian ja kirjansidonnan kurssilla. Alkusyksystä opeteltiin kalligrafian perusteita, sitten harjoiteltiin kirjansidonnan perustaitoja, minkä jälkeen kurssi on hiukan jakautunut. Osa kurssilaisista keskittyy vain kalligrafiaan, osa vain kirjansidontaan ja osa tekee molempia. Itse olen siirtynyt kokonaan kirjansidonnan puolelle.

Alkusyksystä kävin hankkimassa materiaalia: konepahvia kansiin, kartonkiarkkeja, isoja paperiarkkeja yms. Jotkut epäilivät, että niin isot arkit eivät kulkisi pyörällä, joten piti ottaa kuva.

Konepahvia (koko 45*60 cm),  pariisinpaperia (arkkikoko 48*63 cm) ja artistique-paperia (koko A3) sekä kirjansidonnassa tärkeä pitkä metalliviivoitin.

Tukkupakkausten lisäksi hain toisesta kaupasta yksittäisarkkeja.

Alkusyksyn harjoitustöinä teimme erilaisia vihkosia ja kortteja, joiden avulla tutuksi tulevat materiaalit, välineet, kuitusuunnat, leikkaus- ja repimistekniikat, perussidokset jne.

Sitomiani korttipohjia. Näitä voi sitten koristella ja tekstittää tarpeen mukaan.

Samat kortit avattuna.

Nippu papereita revittynä ja osa taiteltuna pientä kirjaa varten.

Lisää kirja- ja korttimateriaalia joulun alla 

Marraskuussa tein muutaman pienen muistikirjan hiukan eri tekniikoilla. Perustyö on tietysti sama: paperit leikataan tai revitään sopivan kokoiseksi ja taitellaan vihkoiksi. Sidontatavat vaihtelevat näissä pikkukirjoissa.

Kolme pikkukirjaa, joissa on jonkinlainen lukitus.

Valkoisessa ja koivunvärisessä kirjassa on kellertävästä pariisinpaperista revityt sivut. Vihot on sidottu toisiinsa sekä ylhäältä että alhaalta, mutta kansiin ainoastaan keskeltä. Vyö on ommeltu kiinni selän sidokseen. Valkoinen kansi on vahvaa käsintehtyä paperia, jossa on kultalangan säikeitä, ja kirjan vyö ja solki ovat samaa materiaalia. Koivunvärinen paperi myytiin skräppäyspaperina A4-kokoisena arkkina. Vyö on satiininauha - joka ei sovi tähän materiaaliin, joten aion vaihtaa sen johonkin muuhun.

Myös kirjavakantisen kirjan sivut ovat pariisinpaperia, ja siinäkin sivujen reunat on revitty eikä leikattu. Kirjassa on neljä vihkoa, jotka on ommeltu pitkäpistoilla kannen selkään kiinni. Kansi on kartonkia, jonka päälle liimasin itse marmoroimani paperin. Koko kansi ja läppä ovat yhtä kappaletta. Läpän kohdalle on liimattu samasta materiaalista solki, johon läppä pujotetaan, aivan kuten valkoisessakin kirjassa.

Sinivioletissa kirjassa on valkoiset, leikatut sivut. Kansi tehdään kahdesta erivärisestä kartongista niin että kartonkien lovet sopivat toisiinsa. Tällä tavalla voisi helposti tehdä kaksi kirjaa, joissa värit ovat keskenään päinvastoin. Vihot ommellaan selkään kiinni niin että ompelet tulevat kahdessa kohdassa näkyviin selässä ja kiinnittävät etukannen blokkiin (eli kirjan sivuihin). Etu- ja takakansi kiinnitetään kansien lovetuksilla toisiinsa.

Seuraavaksi bloggaan miniatyyrikirjoista.