Sata kirjaa

Eri tahot ovat tehneet erilaisia listoja kirjoista, jotka pitäisi lukea ennen kuolemaa, tai listoja, joihin voi merkitä, mitkä listan kirjoista on lukenut. Näitä listoja on kiertänyt facebookissakin, mutta laitanpa nyt yhden tällaisen listan tähän. Tämä lista on julkaistu (ainakin) Keskisuomalainen - lehdessä. kopioin tämän Lasiksen blogista. Ohjeen mukaan pitää lihavoida luetut ja kursivoida osittain luetut kirjat.


Minä lihavoin sinisellä kirjat, jotka olen varmasti lukenut kokonaan ennen tämän blogin kirjoittamista, ja kursivoin ne, jotka olen lukenut osittain tai lyhennelmänä tai jotka olen nähnyt elokuvana ja/tai joista en muista varmaksi, olenko (myös) lukenut. Joistain kirjoista olen lukenut ja kuullut niin paljon, että kirjan tarina on tuttu, mutta en muista varmaksi, olenko lukenut kirjan, vai onko sitä esim. käsitelty niin perusteellisesti koulussa tai opinnoissa aikoinaan, että se tuntuu luetulta.

En aseta mitään tavoitetta sille, koska nämä saan luetuksi. Jatkossa lihavoin ilman värjäystä ne, jotka luen ja lisään myös päivämäärän kirjan nimen jälkeen. Samoin lisään päivämäärän sinisellä kirjoitetun kirjan jälkeen, jos satun lukemaan sellaisen uudestaan. Kursivoidut kirjat muuttuvat lihavoiduksi, jos luen ne tämän jälkeen.

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen

2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta

3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas

4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä

5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3

6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa

7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja

9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille

10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli

11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

12. J.K. Rowling - Harry Potter –sarja

13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

14. George Orwell - Vuonna 1984

15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija

16. Elias Lönnrot - Kalevala

17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo

18. Sofi Oksanen - Puhdistus

19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu

20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

21. Richard Bach - Lokki Joonatan

22. Umberto Eco - Ruusun nimi

23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III

25. Dan Brown - Da Vinci -koodi

26. Enid Blyton - Viisikko-sarja

27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase

28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri

29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja

30. John Irving - Garpin maailma

31. Louisa May Alcott - Pikku naisia

32. Victor Hugo - Kurjat

33. C.S. Lewis - Narnian tarinat

34. A.A. Milne - Nalle Puh

35. Henri Charriete - Vanki nimeltä Papillon

36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

37. Emily Bronte - Humiseva harju

38. William Golding - Kärpästen herra

39. Juhani Aho - Rautatie

40. Leo Tolstoi - Anna Karenina

41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli

42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001

43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa

44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani

45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5

46. Isaac Asimov - Säätiö

47. Aapeli - Pikku Pietarin piha

48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha

49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa

50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää

51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut

52. Albert Camus - Sivullinen

53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu

54. Hergé - Tintti-sarja

55. Miquel Cervantes - Don Quijote

56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira

57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut

58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi

59. Herman Hesse - Lasihelmipeli

60. Günter Grass - Peltirumpu

61. Jostein Gaarder - Sofian maailma

62. Leon Uris - Exodus

63. Lucy M. Montgomery - Pienirunotyttö

64. Ilmari Kianto - Punainen viiva

65. Franz Kafka - Oikeusjuttu

66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä

67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut Ihmemaassa

68. John Steinbeck - Eedenistä itään

69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie

70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä

72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa

73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa

74. Giovanni Boccaccio - Decamerone

75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva

76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys

77. Homeros - Odysseia

78. Peter Hoeg - Lumen taju

79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira

80. William Shakespeare - Hamlet

81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja

82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia

83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia

84. Thomas Harris - Uhrilampaat

85. Raymond Chandler - Syvä uni

86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani

87. Deborah Spungen - Nancy

88. Stephen King - Hohto

89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla

90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat

91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi

92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo

93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu

95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja

96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran

97. Veijo Meri - Manillaköysi

98. Maria Jotuni - Huojuva talo

99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

100. Jan Guillou - Pahuus

Sinisiä eli ennen 19.3.2014 kokonaan luettuja: 36
Mustia lihavoituja eli 19.3.2014 jälkeen luettuja:
Kokonaan luettuja siis yhteensä: 36

Kursivoituja 14 (19.3.2014)

Waltarin kirjoista olen lukenut useita, mutta jostain syystä Sinuhe on jäänyt lukematta. Tuntematon sotilas ja Seitsemän veljestä luettiin lukiossa - perusteellisesti pistokokeiden kera. Samoin Kalevalaa luettiin melkoisesti koulussa, mutta tuskin kokonaan. Myös Havukka-ahon ajattelija ja Vuonna 1984 kuuluvat koulussa luettuihin kirjoihin. Täällä Pohjantähden alla olen nähnyt elokuvana, mutta en muista lukeneeni, en ainakaan kaikkia osia. Lokki Joonatanin olen lukenut moneenkin kertaa

(Ainakin) seuraavista sarjoista olen lukenut kaikki osat:

Peppi Pitkätossu (ja lähes kaikki muutkin Astrid Lindgrenin kirjat),
Viisikko (myös Salaisuus-sarja ja SOS-sarja)
Muumit
Narnia
Harry Potter
Asterix
Tintti 

Louis M. Alcottin tyttökirjat, samoin tämän lista ulkopuolelta Anni Swanin ja Mary Marckin tyttökirjat

Untine-Auelin Maan lapset

Isä Camillot 

Listassa on useita kirjailijoita, joiden teoksista olen lukenut suuren osan. Muutama sellainenkin oli, että mainittu kirja on jäänyt lukematta, vaikka olen lukenut kirjailijan muita teoksia. Joitakin listan kirjoista on hyllyssäni odottamassa lukuvuoroa. Tällä hetkellä on bookcrossingissa menossa pari haastetta, joita luen - ja haasteita tulee aina uusia... Mutta täytyypä nyt yrittää lukea näitäkin, sillä tässä listassa on useita kirjoja, joita olen aikonut lukea, mutta aina ne ovat vain jääneet muiden jalkoihin.

Hah. Haastanpa Liinuskaisen lukemaan näitä kirjoja myös! Voit sitten haastaa taas jonkun muun. Mutta ei millään kilpailuajatuksella, vaan ihan omaan tahtiin.

Kirjansidontaa osa 2

Joulukuun alussa osallistuin miniatyyrikirjakurssille. Kurssi kesti 5 tuntia lauantaina ja 5 sunnuntaina. Kurssin aikana opeteltiin sitomaan keskiaikainen nahkakantinen kirja - mutta 23 mm korkeana. Kurssikuvauksen mukaan aiempaa kokemusta kirjansidonnasta ei tarvittu, mutta jonkin verran sorminäppäryyttä kyllä.

Aivan perinteinen keskiaikainen teos miniatyyrikirja ei ole. Muutamassa kohdassa mutkia hieman oiottiin - esimerkiksi aitojen selkäbindien sijaan tehtiin ns. valebindit. Muuten kirja tehtiin perinteisesti: leikattiin paperit, taiteiltiin leikatut paperit v-arkeiksi eli neljän sivun arkeiksi, joista koottiin vihot, jotka rei'itettiin ja ommeltiin blokiksi eli kirjan sivuiksi. Kiinnitettiin etulehdet, lyötiin taipeet, tehtiin itse päätynauhat ja kiinnitettiin ne, leikattiin kansi- ja selkäpahvit, tehtiin selkään valebindit ja kanteen pieni koriste, kiinnitettiin kannet kirjaan ja lopuksi päällystettiin kannet nahalla ja laitettiin kuivumaan tiukkaan puristukseen hammastikut taipeiden kohdalla. Yhden kirjan teossa on monta työvaihetta!

Melkein valmis kirja puristuksessa hammastikkujen välissä, jotta taive tulee hyvin esille. 

Normaalisti kirja kuivuu lopuksi tiukassa puristuksessa joko ison kirjapinon alla tai kahden laudan välissä, jotka kiristetään samanlaisilla puristimilla kuin puutyössä käytetään. Pienen kirjan puristimetkin ovat pienet - asiakirjaklipsien nimellä noita myydään.

Viikonlopun aikana useimmat ehtivät tehdä 3 tai jopa 4 kirjaa ja jokainen molempina päivinä osallistunut teki vähintään kaksi. Kirjoja tehtiin lomittain ja rinnakkain - kun yhden selän liimaus kuivui, ehti sillä aikaa tehdä toista kirjaa. Itse tein kolme kirjaa, joista kaksi sain kokonaan valmiiksi kurssilla. Kolmaskin oli muuten valmis, mutta kannen päällystäminen nahalla jäi kotiin tehtäväksi. Kaikki myös kuivuivat puristuksessa vielä kotona vuorokauden verran.

Kirjoissa on värilliset etulehdet ja kirjat aukeavat hyvin luettavaksi - tosin niissä ei ole tekstiä.

Kanteen leikattiin ohuesta pahvista kuvio. Pehmeä nahka on joustava materiaali, joten kuvion saa poimittua näkyviin nahan alta kuvion reunoja taittoluulla seuraillen. 

Valebindit tehtiin nauhasta ja paineltiin myös taittoluulla esiin.

Kirjansidontaa osa 1

Lankakäsitöiden lisäksi harrastan kirjansidontaa. Olen ollut ensimmäisen kerran kirjansidonnan kurssilla joskus - hm... enpä kyllä enää muista. Ehkä 90-luvun lopussa? Tai 2000-luvun alkuvuosina? Sitten jäi useampi vuosi väliin. Muutama vuosi sitten huomasin, että kansalaisopisto järjesti kirjansidonnan kurssin ja kävin kertaamassa taitoja. Tällä kurssilla ei ollut opiston puolesta ollenkaan välineitä ja hienoja laitteita - mikä aiheutti sen, että kirjoja oppi sitomaan ihan sellaisilla välineillä ja tavoilla, joilla homma toimii kotonakin.

Joitain sitomiani kirjoja ja albumeita.

Tänä talvena olen taas kurssilla, tällä kertaa yhdistetyllä kalligrafian ja kirjansidonnan kurssilla. Alkusyksystä opeteltiin kalligrafian perusteita, sitten harjoiteltiin kirjansidonnan perustaitoja, minkä jälkeen kurssi on hiukan jakautunut. Osa kurssilaisista keskittyy vain kalligrafiaan, osa vain kirjansidontaan ja osa tekee molempia. Itse olen siirtynyt kokonaan kirjansidonnan puolelle.

Alkusyksystä kävin hankkimassa materiaalia: konepahvia kansiin, kartonkiarkkeja, isoja paperiarkkeja yms. Jotkut epäilivät, että niin isot arkit eivät kulkisi pyörällä, joten piti ottaa kuva.

Konepahvia (koko 45*60 cm),  pariisinpaperia (arkkikoko 48*63 cm) ja artistique-paperia (koko A3) sekä kirjansidonnassa tärkeä pitkä metalliviivoitin.

Tukkupakkausten lisäksi hain toisesta kaupasta yksittäisarkkeja.

Alkusyksyn harjoitustöinä teimme erilaisia vihkosia ja kortteja, joiden avulla tutuksi tulevat materiaalit, välineet, kuitusuunnat, leikkaus- ja repimistekniikat, perussidokset jne.

Sitomiani korttipohjia. Näitä voi sitten koristella ja tekstittää tarpeen mukaan.

Samat kortit avattuna.

Nippu papereita revittynä ja osa taiteltuna pientä kirjaa varten.

Lisää kirja- ja korttimateriaalia joulun alla 

Marraskuussa tein muutaman pienen muistikirjan hiukan eri tekniikoilla. Perustyö on tietysti sama: paperit leikataan tai revitään sopivan kokoiseksi ja taitellaan vihkoiksi. Sidontatavat vaihtelevat näissä pikkukirjoissa.

Kolme pikkukirjaa, joissa on jonkinlainen lukitus.

Valkoisessa ja koivunvärisessä kirjassa on kellertävästä pariisinpaperista revityt sivut. Vihot on sidottu toisiinsa sekä ylhäältä että alhaalta, mutta kansiin ainoastaan keskeltä. Vyö on ommeltu kiinni selän sidokseen. Valkoinen kansi on vahvaa käsintehtyä paperia, jossa on kultalangan säikeitä, ja kirjan vyö ja solki ovat samaa materiaalia. Koivunvärinen paperi myytiin skräppäyspaperina A4-kokoisena arkkina. Vyö on satiininauha - joka ei sovi tähän materiaaliin, joten aion vaihtaa sen johonkin muuhun.

Myös kirjavakantisen kirjan sivut ovat pariisinpaperia, ja siinäkin sivujen reunat on revitty eikä leikattu. Kirjassa on neljä vihkoa, jotka on ommeltu pitkäpistoilla kannen selkään kiinni. Kansi on kartonkia, jonka päälle liimasin itse marmoroimani paperin. Koko kansi ja läppä ovat yhtä kappaletta. Läpän kohdalle on liimattu samasta materiaalista solki, johon läppä pujotetaan, aivan kuten valkoisessakin kirjassa.

Sinivioletissa kirjassa on valkoiset, leikatut sivut. Kansi tehdään kahdesta erivärisestä kartongista niin että kartonkien lovet sopivat toisiinsa. Tällä tavalla voisi helposti tehdä kaksi kirjaa, joissa värit ovat keskenään päinvastoin. Vihot ommellaan selkään kiinni niin että ompelet tulevat kahdessa kohdassa näkyviin selässä ja kiinnittävät etukannen blokkiin (eli kirjan sivuihin). Etu- ja takakansi kiinnitetään kansien lovetuksilla toisiinsa.

Seuraavaksi bloggaan miniatyyrikirjoista.

Onko elämää KYHin jälkeen?

KYHäilyt on kyhäilty ja kuvittelin, että tässä en nyt hetkeen tee käsitöitä. Keväällä aloitin kirjahyllyn siivouksen ja järjestämisen samalla kun siirsin kirjahyllyjä (ja sen myötä muitakin huonekaluja) uuteen paikkaan. Itse asiassa siirto alkoi siitä, että akvaario piti saada paikkaan, johon paistaisi aurinko kaikkein vähiten. Ja sen takia piti siirtää yhtä hyllyä, ja sen takia sitten - no, kyllähän te tiedätte. Harvassa asunnossa siirretään mitään isoa uuteen paikkaan ilman, että se aiheuttaa siirtoja lähes kaikelle muullekin.

Kirjahyllyprojekti jäi keväällä kesken, koska a) uusi sisustus ei tuntunut hyvältä ja b) KYH vaati aikaa. KYH tuli valmiiksi, ja tartuin siis taas kirjoihin. Tyhjensin lähes 30 hyllymetriä kirjoja lattialle. Siirsin yhden 50 cm leveän hyllyn seinältä A seinälle C ja metrin leveän hyllyn seinältä B seinälle A ja toisen metrin hyllyn seinältä B seinälle C ja kaksi 80 sentin hyllyä seinällä C vaihtoivat keskenään paikkaa tukiristikoiden takia ja... Joo. Sitten aloin sijoitella kirjoja takaisin hyllyihin. Toivottavasti naapurit eivät aivan hirveästi kärsineet, kun yöaikaan välillä jokin kirja kolahti lattiallekin. (Ja kesken tämä projekti on edelleenkin, mutta lattialla mahtuu kulkemaan. Reilusti yli puolet kirjoista on taas hyllyissä, mutta ei välttämättä järjestyksessä.)

Seuraavana iltana teki mieli katsoa yksi leffa, kun niitä on pino KYHin oheistoiminnoksi kirjastosta lainattu ja osa edelleen katsomatta. Mutta kas kummaa - tuntui OUDOLTA katsoa leffaa ilman käsityötä! Niinpä hain huovutetusta pannulapusta ylijääneen Huopasen ja kasin virkkuukoukun...

(Joo, kyllä, puhelin on ajalta kirves ja vasara - mutta se toimii!)

Hetken epäilytti, onko kotelo liian suuri, mutta 40% pitäisi huovutuksessa kutistua. Vastoin ohjetta en huovuttanut koneessa, vaan ihan perinteisesti lavuaarissa käsin hangaten, vanuttaen ja vaivaten mäntysuovan, kuuman ja kylmän veden kanssa. Leveyssuunnassa kotelo kutistuikin koko lailla sopivan määrän - puhelin mahtuu mukavasti koteloon mutta ei pyöri siellä. Pituussuunnassa työ kutistui selvästi vähemmän. Pussi jäi sen verran pitkäksi, että luultavasti lyhennän sitä saksilla ja ompelen pykäpistoilla reunan.

Kuvia Pukstaavista