Kirjansidontaa osa 2

Joulukuun alussa osallistuin miniatyyrikirjakurssille. Kurssi kesti 5 tuntia lauantaina ja 5 sunnuntaina. Kurssin aikana opeteltiin sitomaan keskiaikainen nahkakantinen kirja - mutta 23 mm korkeana. Kurssikuvauksen mukaan aiempaa kokemusta kirjansidonnasta ei tarvittu, mutta jonkin verran sorminäppäryyttä kyllä.

Aivan perinteinen keskiaikainen teos miniatyyrikirja ei ole. Muutamassa kohdassa mutkia hieman oiottiin - esimerkiksi aitojen selkäbindien sijaan tehtiin ns. valebindit. Muuten kirja tehtiin perinteisesti: leikattiin paperit, taiteiltiin leikatut paperit v-arkeiksi eli neljän sivun arkeiksi, joista koottiin vihot, jotka rei'itettiin ja ommeltiin blokiksi eli kirjan sivuiksi. Kiinnitettiin etulehdet, lyötiin taipeet, tehtiin itse päätynauhat ja kiinnitettiin ne, leikattiin kansi- ja selkäpahvit, tehtiin selkään valebindit ja kanteen pieni koriste, kiinnitettiin kannet kirjaan ja lopuksi päällystettiin kannet nahalla ja laitettiin kuivumaan tiukkaan puristukseen hammastikut taipeiden kohdalla. Yhden kirjan teossa on monta työvaihetta!

Melkein valmis kirja puristuksessa hammastikkujen välissä, jotta taive tulee hyvin esille. 

Normaalisti kirja kuivuu lopuksi tiukassa puristuksessa joko ison kirjapinon alla tai kahden laudan välissä, jotka kiristetään samanlaisilla puristimilla kuin puutyössä käytetään. Pienen kirjan puristimetkin ovat pienet - asiakirjaklipsien nimellä noita myydään.

Viikonlopun aikana useimmat ehtivät tehdä 3 tai jopa 4 kirjaa ja jokainen molempina päivinä osallistunut teki vähintään kaksi. Kirjoja tehtiin lomittain ja rinnakkain - kun yhden selän liimaus kuivui, ehti sillä aikaa tehdä toista kirjaa. Itse tein kolme kirjaa, joista kaksi sain kokonaan valmiiksi kurssilla. Kolmaskin oli muuten valmis, mutta kannen päällystäminen nahalla jäi kotiin tehtäväksi. Kaikki myös kuivuivat puristuksessa vielä kotona vuorokauden verran.

Kirjoissa on värilliset etulehdet ja kirjat aukeavat hyvin luettavaksi - tosin niissä ei ole tekstiä.

Kanteen leikattiin ohuesta pahvista kuvio. Pehmeä nahka on joustava materiaali, joten kuvion saa poimittua näkyviin nahan alta kuvion reunoja taittoluulla seuraillen. 

Valebindit tehtiin nauhasta ja paineltiin myös taittoluulla esiin.

Käsityökurssilla

Huomasin ennen joulua jotakuinkin samoihin aikoihin kaksi asiaa: Veturin joulukalenteri tarjosi edullisia junalippuja tammikuulle Tampere-Vaasa -välille ja Vaasan ruotsinkielinen evankelinen kansanopisto (EFÖ) järjestää tammikussa käsityökurssin Stickning och virkning. Otin riskin ja ostin junaliput entiseen kotikaupunkiini, vaikka siinä vaiheessa ei ollutkaan varmuutta riittävästä osallistujamäärästä. Ajattelin, että kyllä Vaasassa tekemistä riittää, vaikka kurssi peruuntuisikin.

Opettaja Kristina Engman. Etualalla hänen neulekehyksillä tekemänsä pipo ja huivi.

Kurssilaisia katsomassa jonkin (muun kuin kurssilla toteutetun) työtavan ohjevideota

Kurssille saapui seitsemän naista tekemään kolmeksi viiden oppitunnin päiväksi käsitöitä. Kurssin ensimmäisenä päivänä opeteltiin virkkaamaan Salomonin solmuja (kärleksknutar, love knots, solomon's knots). Tästä - kuten melkeinpä mistä tahansa käsityöaiheesta - löytyy tietysti nettisivujakin, mutta sen verran hankalasti asia oli monella sivulla selitetty, että ainakin minulla olisi voinut jäädä salomonin solmut tekemättä ilman tätä opetusta.

Salomonin solmuja opeteltiin tekemällä niistä ketjua.

Kun solmun teko alkoi sujua ketjussa, aloitettiin huivin virkkaaminen.

Nyt alkaa jo nähdä selvästi mallikuvion... samoin kuin alun virheet ja epätasaisuudet

Kurssin toisena päivänä kokeiltiin neulerenkaita ja -harppuja (neulerengas, neulekehys, neulontarengas, neulontakehys, kudontarengas, knitting loom, quick knit - rakkaalla lapsella on monta nimeä; ikävä kyllä, sillä se vaikeuttaa netissä hakemista). Tämä työtapa oli niin helppo, että tämän olisi voinut opetella itse ilman kurssiakin - mutta olisiko tullut kokeiltua, kun silloin olisi pitänyt ostaa välineet itse ennen kuin on päässyt kokeilemaan. Nyt saimme käyttää koulun välineitä. Minusta renkaalla neulominen oli sen verran mukavaa, että aion ostaa neljän erikokoisen renkaan paketin itselleni.

Pieni rengas voi sopia esim. säärystimen tekemiseen.

Toiseksi pienin rengas on sopiva esim. lapsen kaulurin tekemiseen.

Oma toiseksi isoimmalla renkaalla tekemäni kokeilu on tässä päättelyvaiheessa.

Isoin rengas on sopivan kokoinen aikuisen pipolle. (Piposta lisää kuvia sivun lopussa.)

Minulta on jo ehditty kysyä, kumpi on helpompaa ja kumpi on nopeampaa - renkaalla vai puikoilla neulominen. Kyllähän renkaalla neulominen ainakin helpompaa on - mutta omat niksinsä siinäkin on. Nopeutta en osaa tällä kokemuksella verrata. Neulontajälki renkaalla on hiukan erilainen kuin puikoilla, ja renkaalla on helpompi saada tasaista jälkeä. Toisaalta rengas ei ehkä sovellu yhtä hyvin kaikille langoille - parhaan tuloksen saa paksulla tai kaksinkertaisella langalla. Yksi renkaan hyvä puoli puikkoihin verrattuna on, että työasentoa voi vaihdella, joten hartiat eivät rasitu samalla tavalla kuin pitkään puikkoja heilutellessa.

Tähän asti olen kokeillut vasta aivan tavallista perusneulomista renkaalla - mutta silläkin voi kuulemma tehdä erilaisia pintoja ja kuvioita. Kunhan saan omat renkaat, alan opetella muitakin pintoja. Netistä näyttää löytyvän paljonkin ohjeita.

Suoralla neuleharpulla ja paksulla löyhäkierteisellä langalla saa muhkean kaulaliinan.

Pienellä suoralla neuleharpulla syntyi pannulappu kolmesta ohuehkosta puuvillalangasta.

Kolmantena päivänä kurssilla kokeiltiin välineitä, joilla voi tehdä kukkia ja tupsuja. Näitä välineitä en itse kokeillut, sillä halusin saada renkaalla tekemäni korin valmiiksi. Samalla kuitenkin katsoin, kun opettaja esitteli välineiden käyttöä. Kukkia tehtiin laitteella, jollainen minullakin on joskus lapsena ollut. Tupsujen teko oli muovisilla renkailla samanlaista kuin lapsena tehtiin pahvirenkailla. Muoviset renkaat pystyy avaamaan, joten samaa rengasta voi käyttää loputtomiin, kun taas pahvirenkaat pitää tehdä jokaiselle tupsulle uudestaan.

Mukavaa oli istua tekemässä käsitöitä yhdessä toisten kanssa, eikä vain yksin kotona. Samalla jaettiin monenlaisia ideoita, ajatuksia ja kokemuksia käsitöistä ja ehdittiin jutella monenlaista muutakin.

Samalla perusohjeella tehtyjä (keskeneräisiä) huiveja - mutta erilaatuisista ja erivärisistä langoista tulee aivan erilaisia huiveja. Yksi huivi puuttuu kuvasta. Takana valkoisen huivin päällä on yksi viimeisen päivän lankakukka.

Lopuksi vielä kuvia piposta. Monivärisestä langasta syntyi yllättävän kauniita kuvioita.

Oma huivini on vielä melkoisen alkuvaiheessa. Laitan tänne kuvan sitten, kun se joskus valmistuu. Seiskaveikasta renkaalla tekemäni valkovioletti kappale valmistui jo kurssin toisena päivänä, mutta en vielä tiedä, mihin sitä aion käyttää. Kun sen keksin, raportoin senkin. Kolmas työni, paksusta langasta renkaalla neulottu kori, valmistui myöskin, mutta kotiin tehtäväksi jäi lankojen päättely ja korin pingottaminen sopivan alustan päälle ja kovettaminen liima- tai liisteriseoksella. Kun saan korin valmiiksi, laitan siitäkin kuvia.