perjantai 4. huhtikuuta 2014

Kirjansidontaa osa 3

Portfoliot 



Portfoliot tai aanelosten kuljetuskansiot eivät ole kirjoja, mutta aika lailla samalla tavalla ne tehdään kuin kirjojen kannet. Mitataan ja leikataan kansipahvit 2 mm:n paksuisesta konepahvista, mitataan ja leikataan selkäosa ja kulmat kluutista, mitataan ja leikataan kanteen paperit halutusta paperista. Liimataan selkäkluutti pahvien molemmille puolille ja jätetään haluttu tila (10-20 mm) pahvien väliin. Liimataan ja taitellaan kulmat paikalleen. Liimataan paperi/tapetti. Tietysti kaikessa otetaan huomioon kuitusuunnat ja reunojen tai päällekkäin menevien osien leveydet. Ja mitataan millimetrin sadasosan tarkkuudella, jos tehdään huolellista työtä... :p

Selkä ja kulmat ovat mustaa kluuttia, kansien päällysmateriaali tapettia ja kansien sisäpuolella on mustaa kartonkia. Nauhat ovat mustaa silkkinauhaa.

Nauhaa varten sekä etu- että takakanteen tehdään terävällä veitsellä aukko ja kuoritaan kannen sisäpuolelta nauhan levyinen ja sentin, parin pituinen kolo nauhan päätä varten. Nauha pujotetaan aukosta paikalleen ja liimataan nauhan pää koloon.

Kansien sisäpuolelle tehdään kolo nauhan upotusta varten.

Viimeiseksi liimataan haluttu materiaali kansien sisäpuolelle. Lopuksi nauhojen päille tehdään jotakin, jos nauha on purkautuvaa lajia. Nauhojen päät voi ommella, joidenkin nauhojen päät voi sulattaa tai sitten voi tehdä paperista suojat, kuten näissä kansioissa.



Mustassa kansiossa on päällä tapettia, sisällä mustaa kartonkia.


Punaisessa kansiossa on sisäpuoli samaa tapettia kuin päällypuolikin.


Punaisen kansion nauhat ovat samettinauhaa.

 

Japanilainen sidos

"Tavallinen" kirja sidotaan vihkoina - paperista taitetaan ns. v-arkkeja, joita laitetaan muutama (tavallisesti neljä) sisäkkäin, ja näin syntyneet vihot ommellaan kiinni toisiinsa arkin taitteesta. Japanilaisessa sidoksessa paperit laitetaan irrallisina arkkeina päällekkäin. Sekä arkkipinoon että kansiin tehdään reiät ompelua varten. Tavallisin japanilainen sidos on ns. nelipistesidos, jossa ommellaan kannet ja sivut yhteen niin, että lanka kiertää selän ja pisto tehdään aina samalta puolelta.

Toinen mahdollisuus on tehdä kirjan selkäosaan kuvio, joka ommellaan reiästä reikään kiertämättä lankaa selän kautta. Tällainen kuvio ommellaan kahteen kertaan. Koska joka toinen pisto menee aina etukannesta takanteen ja joka toinen päinvastoin, langat kulkevat vuorotellen etu- ja takakannessa. Toisella ompelukierroksella täytetään pistojen välit. Tämä merkitsee sitä, että reikien on oltava tarpeeksi suuret, että lanka mahtuu vähintään kahteen kertaan reiästä - ja monissa malleissa neljään tai jopa useampaan kertaan. No - kyllähän tämän tiesin, mutta en vain silti uskonut, kuinka isot reikien lopulta on oltava. Niinpä suurensin reikiäni pari kertaa työn aikana... ja yhden neulankin sain poikki. Seuraava neula oli astetta suurempi, joten neula toisaalta kesti paremmin, mutta toisaalta niitä reikiä piti taas suurentaa.



Tätä kirjaa tehdessäni tuli jo mieleen, että ainakin opin sen, että toista tällaista en tee... Mutta saa nyt nähdä. On tämä sen verran kiva malli kuitenkin.



Kirjan sivuina on 26 arkkia valkoista Artistique 115 g -paperia. Etulehtinä ja takakannen sisäpuolella (=peilinä) on harmaanvihreää pariisinpaperia. Kannet ovat 2 mm:n konepahvia. Kirjan korkeus on 205 mm, leveys 300 mm, josta sidososa on 40 mm ja ura 10 mm. Etukannessa on kaistale itse värjäämäni paperia, jota on myös etukannen sisäpuolella peilinä. Sidoskuvio on ommeltu 3-säikeisellä kalastajanlangalla.





2 kommenttia:

  1. Vitsi nää on hienoja! Mun kärsivällisyys ei ikinä riittäis. Menis jo mönkään tossa mittaamisessa. Mä kun oon sellanen "joo no näyttää silmämääräsesti siltä, että oliskohan vaikka tuossa"...

    VastaaPoista
  2. Ei nuo mun kirjat ole läheskään millin tarkkuudella mitattuja. Kursseilla olen nähnyt niitäkin käsintehtyjä kirjoja, joissa ei ole todella millin kymmenesosankaan virhettä. Ei onnistu multa sellainen.

    VastaaPoista