Kesäillan hullutus?

Jos käsitöiden tekeminen on kesäyön hullutusta, ehkä pyöräily on sitten kesäillan hullutusta. No - ilta ja yö ovat tietysti määrittelykysymyksiä.

Viime viikko oli pyöräilyn kannalta hankala. Joka toinen päivä oli niin kuuma, ettei pyöräily ainakaan päivällä todellakaan houkuttanut - ja joka toinen päivä satoi jotakuinkin koko päivän, tai ainakin sateen uhka oli kaiken aikaa ilmassa. Niinpä perjantai-iltana kilometrejä oli koossa paria vaille sata ja viikkotavoite oli 180. Kyllähän se menee - sekä lauantaina että sunnuntaina noin 40 km:n pyöräily ja tavoitteessa pysytään. Vaan lauantaina satoi. KOKO päivän. Parin sadekuuron välissä käväisin kaupassa, joten "vain" noin 75 km puuttui.

Sunnuntaina tuossa neljän (siis 16) aikaan ajattelin, että voisin sen 75 km ajaakin. Sadetta ei ole luvassa sääkarttojen mukaan ja lämpökin on niukasti alle 25 asteen, ja iltaa kohtihan tietysti viilenee. Katselin karttaa ja piirtelin reittejä: jos ajaisi kuuden kunnan kierroksen. Kartalla hahmottelin reitin, jonka pituus olisi noin 78 km.

Tosin siihen reittihahmotelmaan tuli Savontie Kangasalan ja Lempäälän välille. Olen sen tien kerran pyöräillyt Lempäälästä Kangasalan suuntaan ja muistan ajatelleeni - ja sanoneenikin - että ei ikinä enää sille tielle. Mutta miksi? Mitähän siellä tiellä oli, että en sinne enää ikinä lähtisi? Pitäisikö mennä katsomaan, miksi sen tien olen julistanut pannaan...? Vaihtoehtokin olisi tietysti. Voisin ajaa Kangasalta Saarenmaantietä ja Ruskontietä Sääksjärvelle ja sieltä Pirkkalaan.

Kokonaisuutena reitti on siitä kiitollinen, että jos alkaa väsyttää tai sää muuttuu huonoksi, niin monesta paikasta pääsee kotiin - eikä silti tarvitse ajaa jonnekin ja samaa tietä takaisin. Eli reitin pituutta voi säätää koko matkan ajan sopivaksi. Pakkasin reppuun varmuuden vuoksi pitkät housut ja anorakin aina mukana kulkevien kameran, puhelimen, kukkaron ja neonkeltaisen liivin lisäksi. Vielä juotavaa, pari banaania ja kartta.

Ensimmäinen tauko oli Kangasalan Lidlillä (11 km), jossa ostin reppuun kaksi puolen litran pulloa urheilujuomaa ja söin mantelikuorrutetun jätskipuikon. Pyöräily sujui mukavasti, mutta sää oli ehkä hiukan turhan lämmin. Onneksi reppu kulkee hyvin tarakalla, selässä se lisäisi lämpöä liikaa näillä keleillä. (Talvella reppu lämmittää mukavasti.)

Savontie lähtee tästä Lempäälän suuntaan.

Toisen lyhyen tauon pidin Savontien alussa (23 km), jossa mietin vielä kerran, olenko lähdössä sille 11 km:n "ei-ikinä-enää"-soratielle. Join puoli pulloa urheilujuomaa ja lähdin mutkaiselle ja mäkiselle soratielle. Tien ongelma onkin juuri sen mutkaisuus ja mäkisyys. Tiellä liikkui yllättävän paljon autoja - ja tuon tuosta on paikkoja, joissa näkyvyyttä ei ole nimeksikään. Juuri tuon tyyppisellä tiellä joillain autoilijoilla on taipumusta vähän oikaista mutkia ja ajaa sisäkaarteen kautta, kun oma kaista olisi sen ulkokaarteen puolella. Siellä sisäkaarteessa ei ole aina kiva olla pyöräilijä. Mutta ei tuo tie välttämättä mikään "ei-ikinä-enää"-tie lopultakaan ole: ei mikään suosikki mutta ei mahdotonkaan.

Ideaparkin kohdalla (35 km) söin banaanin ja totesin, että sitä repussa olevaa karttaa voisi tietysti joskus vilkaistakin. Savontieltä olisi päässyt Marjamäentietä suoraan Ideaparkin pihaan - oma reittini kiersi kilometrin verran. Mutta mitäpä yksi kilometri tämän pituisella matkalla merkitsee ;) Enemmän aikaa olisi voinut mennä kartan esiin kaivamiseen ja takaisin taitteluun kuin kilometrin ajamiseen.

Ideaparkilta jatkoin Kuljuntietä ja Tampereentietä etelään ja käännyin Pirkkalantielle. Nurmen kylän kohdalla (45 km) join puoli pulloa urheilujuomaa ja pidin tuumaustauon: lähdenkö Pirkkalaan lentokentän vai Säijän kautta kulkevaa tietä. Molempia olen ajanut, molemmilla on asfaltti, mutta kummallakaan ei ole pyörätietä eikä edes kunnollista piennarta. Lentokentän tiellä on tähän astisten kokemusteni mukaan enemmän liikennettä. Säijän tie oli varmasti hyvä valinta: autoja ei näkynyt kuin ehkä yksi/kilometri - sekä ohittavat että vastaantulevat mukaan laskettuina. Jossain muistaakseni tien puolenvälin jälkeen oli nauttittavan pitkä alamäki, jossa tuli matkan huippunopeuslukema: 46,7 km/t.

Pirkkalan vanhan kirkon (65 km) kohdalla pidin tauon. Hautausmaan huoltorakennus oli auki, joten hyödynsin sen palveluita: kävin vessassa, huuhtelin kasvoni ja käsivarteni ja täytin vesipulloni. Söin banaanin ja avasin toisen urheilujuomapullon. Otin muutaman valokuvan kirkosta ja sen ympärillä olevista muistomerkeistä. Pohdin minne jatkaisin. Vaikka lähtisin suoraan Pirkkalan kautta kotiin, tavoittelemani 75 km tulisi täyteen reilusti ennen kuin olisin kotona. Toisaalta Nokia ja Ylöjärvi jäisivät pois - ei tulisi kuuden kunnan kierrosta. Jos ajaisin Rajasalmen sillan yli ja Villilän-Kaarilan kautta kotiin, saisin kuitenkin viiden kunnan kierroksen. Toisaalta tässä vaiheessa ajatus satasen lenkistä alkoi houkuttaa, sillä lyhintäkin reittiä  matkaa tulisi yhteensä lähes 85 km - eikä siitä sataseen enää niin paljon ole... Eihän? Kieltämättä alkoi toisaalta jo vähän väsyttää. Kello taisi olla tässä vaiheessa noin 21.

Päätin jatkaa ainakin Kolmenkulman ABC:lle (74 km). Ostin rahkaraejuusto-välipalan ja levitin kartan pöydälle. Totesin taukojen venyvän ja väsymyksen lisääntyvän, mutta toisaalta - Ylöjärvi on jo niiiiin lähellä. Jos ajaisin Ikurin ja Haukiluoman kautta Mastontielle ja sieltä ulkoilureittiä raviradalle. En kyllä ole sitä ulkoilureittiä ennen ajanut, eli en tiedä, kuinka mäkinen se on. Mastontiellä taas täältäpäin tullessa olisi lopussa mahtava alamäki (jota olen tähän asti ajanut vain ylöspäin).

Harjun päällä kulkeva ulkoilureitti oli varsin mukava ajaa. Tosin siellä tuli vastaan yksi todella rasittavan näköinen ylämäki - onneksi juuri sillä kohtaa autollakin ajettava hiekkatie kulki aivan vieressä ja siirryin sille. Hetken päästä näin, että sen rasittavan ylämäen jälkeen seurasi jyrkkä alamäki, jonka jälkeen tiet jälleen kulkivat vierekkäin. Teinpä fiksun valinnan kun kiersin turhan mäen! Juuri ennen ravirataa tie kääntyi toiseen suuntaan, mutta polkua pitkin pääsi raviradan reunalle. Enpä ole Teivon raviradalla (n. 85 km) ennen käynytkään, vaikka ohi olen ajanut monta kertaa. Tulipa sekin nähtyä. Nautin hiukan urheilujuomaa ja totesin matkasuunnittelun toimivan loistavasti. Ravitien ABC:lle olen kerran matkan kotoa mitannut - se oli hiukan yli 15 km, ja sen verran nyt puuttuu satasesta.

Loppumatka kulki tuttua reittiä Lielahden kauppojen ohi Paasikiventien ja Kekkosentien pyöräteitä Teiskontielle. Paasikiventien taukopaikalla join urheilujuoman loppuun. Mittarilukema kellarin eteen pysähtyessä oli 100,05. Aika hyvin suunniteltu ;)

Ja vielä numeroita:
Aikaa matkaan meni mittarin mukaan 5 tuntia 4 minuuttia 37 sekuntia. Koko retkeni kesti noin 6,5 tuntia, joten taukoja pidin yhteensä noin 1,5 tuntia. Keskinopeus pysyi ensimmäiset noin 40 kilometriä 20,5-21 km/t välillä. Anian rantatiellä oli melkoinen vastatuuli ja siellä nopeus laski 20-20,5 km/t välille. Noin 75 km:n kohdalla keskinopeus putosi 19,9 km:iin ja kotiin tullessa keskinopeus oli 19,7 km/t. Mittari laskee ajoaikaa vain pyörän ollessa liikkeellä, eli liikennevaloissa seisoskelukaan ei kirjaudu ajoaikaan. Lidlin kohdalla - siis ensimmäisten 11 km:n aikana - olin ehtinyt seisoskella liikennevaloissa kuutisen minuuttia. Sen jälkeen liikennevaloja ei kovin paljon ollutkaan ennen kuin taas loppumatkasta. Mittari väittää minun kuluttaneen matkalla 2705,4 kcal. (Kesäkautta on nyt kulunut 11 viikkoa ja 1500 km ylittyi.)

Turistina Porvoossa ja Helsingissä

Maanantaiaamuna lähdin turistiksi Porvooseen. Lähes kolmen tunnin bussimatkalla luin loppuun kirjan, jota olin viemässä bookcrossing-kaverille. Repussa oli kasa muitakin kirjoja, osa Helsinkiin bc-miittiin ja osa villisti vapautettaviksi. Sain kirjan luetuksi, minkä jälkeen yritin saada hiukan yhtä kyhäelmää edistymään. Mukana oli pienin ja kevyin kyhäelmä - virkkaustyö ohuehkolla langalla.

Porvoo on minulle tuttu kaupunki, joten mitään varsinaisesti uutta nähtävää en matkalta odottanut. Tutustuimme tuomiokirkkoon, jossa minut on konfirmoitu vuonna 1975 ja jossa olin muutama vuosi sitten ystäväperheeni tytön konfirmaatiossa. Siinä välissäkin olen käynyt useita kertoja kirkossa. Matkalaisia kiinnosti kovasti kirkon muutaman vuoden takainen palo.

Lounaan söimme Hanna Mariassa, jossa meille oli varattu alakerta. Ruoka oli kyllä ihan hyvää, mutta matkanjohtajalta kuulemani hinta oli kyllä korkea tällaisesta lounaasta. Melkein tekisi mieleni uskoa, että hinnassa oli jokin väärinkäsitys... ehkä hän sanoi väärin, minä kuulin väärin tai kyse olikin sekä lounaan että iltapäiväkahvin yhteishinnasta eikä vain lounaasta...

Lounaan jälkeen saimme vapaasti tutustua kaupunkiin, ja tälle ajalle olin tehnyt treffit bookcrossari Peonion kanssa, jolla oli mukanaan kaksi lasta. Kiersimme vanhaa kaupunkia, kävimme divarissa ja vapautin yhden kirjan Runebergin patsaalle. Peonio ja hänen lapsensa saivat minulta kolme kirjaa mukaansa.

Iltapäivällä tutustuimme vielä Runebergin kotimuseoon ja Walter Runebergin veistoskokoelmaan. Kotimuseossa oli hyvä opas, jonka puhetta kuuntelin mielelläni. Kotimuseossa olen käynyt joskus lapsena - ja myynnissä oli aivan samanlaisia postikortteja, joita olen ostanut museosta jo 70-luvulla. Myös museon pihaa kasveineen pyritään palauttamaan alkuperäisen kaltaiseksi. Museokäynnin jälkeen muu matkaseurue lähti takaisin Tampereelle ja minä jäin Porvooseen ystävieni luo.

Tiistaina olin turistina Helsingissä. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Tiger-kaupassa ja ostin ison kasan erilaisia askartelupapereita. Iltapäivällä viihdyin kolme tuntia Päivälehti-museossa - olisi siellä saanut kulumaan enemmänkin aikaa, ellei museo olisi mennyt kiinni.

Illalla nautin vielä jäätelöannoksesta ja mukavasta seurasta bookcrossing-miitissä. Jätin miittiin neljä kirjaa ja sain mukaani kolme - yhden itselleni ja kaksi kuriroitavaksi Tampereelle. Kotimatkalla testasin ensimmäistä kertaa Onnibussia. Matka maksoi 10,90, kun ostin lipun edellisiltana. Halvin junalippu olisi tuohon aikaan ollut kolmekympin kieppeillä. Taidanpa turvautua Onnibussiin jatkossakin.

Kyhäelmissä olen nyt pahasti jäljessä. Eilen aloitin kyllä kaksi työtä - joulupallon, joka myös valmistui, ja lyhytvartiset sukat kirjavasta langasta 3,5 puikoilla. Aloitettuja töitä on nyt siis 8, joista valmiina on 3. Jos tämän viikon ajan aloitan joka päivä kaksi kyhäelmää, olen taas aloitusten kanssa aikataulussa sunnuntaina.