Näinhän tässä kävi

Viime kesän Kesäyön hullutuksen jälkeen (joka sain aloittamaan tämän blogin) päätin, että toista kertaa en siihen osallistu. Ei sillä, etteikö olisi ollut ihan kiva tehdä tiiviisti käsitöitä, mutta kyllä reilu 20 neule- tai virkkaustyötä kahdessa kuukaudessa - ja vielä pyöräilykautena- voi aiheuttaa käsitöihin pakkopullan tunnun, ja sitä en harrastuksiin kaipaa. No, en osallistu tänä kesänä Kesäyön hullutukseen - mutta hullutuksia on muitakin.

Juhannuksena alkoi Joulunyön hullutus eli JYH. Juhannuksesta elokuun loppuun on tarkoitus aloittaa 20 neule- tai virkkaustyötä ja saada ne jouluaattoon mennessä valmiiksi. Riippuen siitä, missä vaiheessa kesää aloittelee (juhannuksesta alkaen vai vasta elokuussa), aikaa on  4-6 kuukautta. No, tähän hullutukseen lähdin mukaan.

Tällä hetkellä aikomukseni on tehdä Muumi-amigurumeja, joihin sain jo viime jouluna ohjekirjan ja jonkin verran lankoja. Kovasti olen ohjeita katsellut, mutta en ole vielä aloittanut. Saa nyt sitten nähdä, montako muumihahmoa minulla on jouluun mennessä. Muut työt ovat varmaan villasukkia ja ehkä villatakki, johon ostin langat jo kevättalvella.

Tähän mennessä olen aloittanut kaksi sukkaa. Novitan Nostalgiasta pitäisi tulla lapsen sukka ja valkoisesta langasta vauvan junasukka. Näyttää kyllä siltä, että junasukasta on tulossa isompi kuin tuosta lapsen perussukasta. Junasukka on pyöröpuikolla, koska olen siirtänyt silmukat siihen aloittaakseni toisen sukan varren. Varsien jälkeen teen molempien kantapäät peräkkäin ja sitten molempien loppuosan.

Ja sen verran kesämietteissä näköjään olen, että lähes kaiken tässä kirjoittamani kirjoitin jo Kesämietteissä-päivityksessä pari viikkoa sitten.


Toinen asia, mihin tuo otsikko myös sopii - näinhän tässä kävi:

Kun pyörä on lähes päivittäisessä käytössä, niin aina välillä jotain menee rikki tai joutuu huoltamaan. Kuumana päivänä ei huvittanut lähteä kävelleen 3,5 km:n päähän kauppaan ostamaan uutta ulkorengasta, mutta pelkäsin pullistuvan kumin puhkeavan heti. Suojasin kohdan ilmastointiteipillä, poistin takajarrut käytöstä ja toivoin tilapäiskorjauksen kestävän rauhallisen ajon kauppaan ja takaisin. (Rauhallisen siksi, että vauhti piti pitää sellaisena, että jarrutus pelkillä etujarruilla onnistuu.) Rengas kesti, vaihdoin renkaan ja taas mennään :)

Kesämietteissä

Reilu vuosi sitten aloitin tämän blogin lähinnä Kesäyön hullutuksen eli käsityöhaasteen takia. Haasteen päätyttyäkin olen toki kirjoittanut tänne, mutta selvästi vähemmän kuin haasteen aikana. No - nyt olen aloittamassa taas yhtä käsityöhaastetta, joten...

Tällä kertaa osallistun JYHiin. Tarkoitus on aloittaa juhannuksen ja elokuun lopun välissä 20 neule- tai virkkaustyötä ja saada ne jouluaattoon mennessä valmiiksi. Huomattavasti helpomman kuuloista kuin aloittaa kesäkuun alussa reilu 20 työtä ja saada ne heinäkuun loppuun mennessä valmiiksi, kuten siinä viime kesän KYHissä (ja myös tämän kesän, muta siihenhän en osallistu).

Kyllä KYH viime kesänä ihan hauska oli, mutta minä en todellakaan ole NIIIIN käsityöihminen kuin jotkut luulevat... Teen kyllä käsitöitä, mutta en kaiken aikaa. Tänäkään kesänä en ole virkannut tai neulonut mitään, enkä sitonut kirjojakaan. Siksi 20 käsityötä ja kaksi kuukautta riitti yhden kerran. Sen sijaan 20 käsityötä ja noin 5 kuukautta (heinä-elokuusta jouluun) kuulostaa ihan hyvältä. Alustava suunnitelma on tehdä vihdoin muumiamigurumeita - ohjekirjan ja lankoja toivoin ja sain viime jouluna lahjaksi.

Edellisessä päivityksessäni kerroin japanilaissidoksella tekemästäni kirjasta. Tein toisen samanlaisen: samat sivumäärät ja sivukoot, mutta eri värit. Tämän kirjan annoin palkinnoksi evankelisen kansanopiston EFOn hyväksi järjestettäviin arpajaisiin. Olen opiskellut koulussa kaksi vuotta 1980-luvulla. Kansanopistojen taloudellinen tilanne vaikeutuu kaiken aikaa, joten opistot tarvitsevat tukea muualtakin kuin oppilaiden lukukausimaksuista ja valtion tuesta.

Kesällä näistä blogin teemoista pyöräily on tärkeintä. Siitä en vain kovin paljon osaa kirjoittaa. Tänä keväänä ja kesänä ei juuri ole "ihanteellisia" pyöräilysäitä ollut. Toukokuussa oli hellettä, jolloin pyöräillessä tahtoo olla liian kuuma. Sitten alkoi kylmä sadekausi. Pieni kastuminen ei lämpimillä ilmoilla haittaa, kun aurinko ja tuuli kuivaavat, mutta kylmillä ilmoilla kastumisen jälkeen palelee kotiin asti... Ja kun sadekausi päättyi, tulivat taas helteet. Kaipaan niitä päiviä, joina ei ole tuskaisen kuuma mutta ei sadakaan. Poutaa ja noin 20 astetta, kiitos :) No, säistä huolimatta olen pyöräillyt ihan suunnittelemani verran ja samoissa lukemissa kuin viime kesänäkin: nyt on noin 1700 km poljettuna huhtikuun puolivälistä alkaen.

Pyöräilyn oheistoimintona olen käynyt etsimässä myös geokätköjä. Ajatukseni oli saada kätköistä sopiva kohde pyöräilyyn ja onhan se toiminutkin niin - mutta kummasti kätköily vie myös aikaa. Parin tunnin pyöräilyyn onkin uponnut neljä tuntia. Tätyy nyt harkita, miten jatkan. Yksi vaihtoehto voisi olla, että yhdellä pyöräilyllä haen vain yhden kätkön. Toinen vaihtoehto voisi olla, että yhtenä tai kahtenä päivänä lähden nimenomaan kätköpyöräilylle ja muina päivinä en kätköjä vilkaisekaan.

Kello on 21:11 ja lämpöä on "enää" noin 25 astetta. Taidanpa lähteä kohta yöpyöräilylle.

Tossuja ja patalappuja

Tossut 

Virkkasin jo viime vuoden puolella kahdet "tennarit", ensin itselleni ja sitten joululahjaksi siskolleni. Ennen joulua en niitä halunnut täällä esitellä :) Ja joulun jälkeen unohdin.
(Ohje, jota jonkin verran sovelsin, on Harakan aarteista )

Patalaput

Tammikuussa virkkasin siskolleni samanlaisen Lakupekka-pannulapun, joita tein viime kesänä kaksi.
(Ohje touhumaan sivulta )

Helmikuussa lainasin kirjastosta Jaana Vehkasalon kirjan Patalappuja à la carte. Siinä olikin monta mukavaa pannulappuideaa. Yhden helpon niistä olen virkannut, muitakin on suunnitelmissa.

Pusero

Huomasin kuvia katsoessani, että "ikuisuusprojektini" on jäänyt myös bloggaamatta. Ostin jo muutama vuosi sitten (2008?) Latviasta lankaa, johon ihastuin, kun sen kaupan ikkunassa näin. Valitettavasti lankaa oli niin vähän, että siitä en puseroa saisi. Päätin kuitenkin ostaa ne kerät, mitä kaupassa oli, ja etsiä pariksi sopivan langan Suomessa. Parin etsiminen venyi. Lopulta sitten jossain vaiheessa löysin juuri sopivan paksuista ja aivan oikean sävyistä valkoista lankaa.

Aloitin puseron neulomisen joskus syksyllä 2012. Jostain syystä en sitä silloin saanut valmiiksi ja kesällä KYHäily vei kaiken ajan. Elokuussa jatkoin sitten tämän puseron neulomista - ja alkusyksyn aikana purin, neuloin, purin, neuloin, purin, neuloin puseron yläosaa. Ongelma oli sama kuin KYHäilyssä tekemässäni puserossa: laskin raglan-kavennukset väärin ja kaula-aukkoon jäi liikaa silmukoita.

Lopulta päätin, että pusero saa kelvata. Olen käyttänyt tätä puseroa tänä talvena enemmän kuin mitään muuta. Silti edelleen mietin, purkaisinko sekä hihojen että kauluksen resorit - hihojen siksi, että pidän hiukan pidemmistä hihoista kuin tässä nyt on, ja kauluksen siksi, että tahtoisin siitä hiukan tiukemman. Jos vaikka kokeilisi joustavaa resorilankaa kaulukseen tuon puserolangan lisäksi. Sekä valkoista että värikästä lankaa on jäljellä, joten korjaukset voisin hyvin tehdä.

Neulerenkaat

Niin - ja neuleisiin liittyy sekin, että tammi-helmikuun vaihteessa katselin kaupoissa neulerenkaita. Havaitsin, että hintavaihtelu on luvattoman suurta - jopa aivan samanlaisissa pakkauksissa. Edullisimman löydettyäni menin ostamaan renkaita - mutta nepä olivatkin loppuneet.Tein sitten samaan liikkeseen verkossa tilauksen, että olisin varaajalistalla. Kuukauden verran renkaita jouduin odottelemaan, mutta nyt olen ne saanut.

Erillisen sukkarenkaankin olen ostanut. Vielä en ole aloittanut mitään työtä renkailla, mutta netistä olen katsellut ideoita. Ensimmäisten kokeilujen perusteella en pidä metallipiikkisestä sukkarenkaasta niin paljon kuin näistä muovirenkaista. Kunhan teen näillä oikeasti jotakin, niin yritän raportoida kokemuksia.

Kaksi koria

Kuten noin viikko sitten kerroin, pääsin käsityökurssilla kokeilemaan neulerenkaita. Ensimmäinen työni oli koekappale - en ajatellut mitä siitä tulisi. Kokeilun jälkeen tahdoin tehdä korin. Olin nähnyt jo ennen kurssia renkaalla tehdyn korin eräässä blogissa ja tahdoin kokeilla korin tekemistä. Langaksi valikoitui jokin tuntematon paksu mattolanka. Pohjan virkkasin ympyräksi kiinteillä silmukoilla - virkkuukoukun koko taisi olla 10.

Kori oli aika hassun näköinen ennen pingottamista.

Kurssin jälkeen kotona laitoin ämpärin päälle muovikassin ja pingotin korin sen päälle. Sekoitin tapettiliisteristä paketissa olevan ohjeen mukaisen liisterin - puoleen litraan vettä puoli desilitraa liisterijauhetta. Imeytin vähitellen koko liisterimäärän lankoihin ja painelin ja hieroin, jotta liisteri leviäisi kaikkiin kuituihin.

Koekappaleena olin neulonut neulerenkaalla 7 veljestä -langasta kappaleen, jonka käyttöä en siis vielä ollut päättänyt. En tullut mitanneeksi kappaleen kokoa, mutta korkeutta oli kai parikymmentä senttiä. Leveyttä oli sen verran, että jos olisin purkanut päättelyn ja yrittänyt tehdä siitä yhtä löyhän kuin kappaleen aloitus on, niin kappale olisi ollut helppo pukea pään yli kauluriksi.

No, en usko, että tuollaista kauluria käyttäsin,  joten piti miettiä kappaleelle jokin muu käyttötarkoitus. Kun mittailin koria ämpärin päälle ja katselin tuota valkoviolettia kappaletta, jonka alareuna oli hyvin löyhä ja yläreuna huomattavasti kireämpi, tuli mieleen, että se voisi sopia kulhoksi, joka levenee alhaalta ylöspäin. Ja kas kummaa - kappale sopi kuin suunniteltuna viiden litran taikinakulhon päälle. Kireämpi yläreuna oli juuri sopivan kokoinen kulhon pohjarenkaan ympärille.

Pystyisiköhän tuossa punomaan korille pohjaa...? Pysyykö kappale niin hyvin paikallaan, että saa pujoteltua jotakuinkin tasaisesti langat... No, kokeillaan.

Korinpohjan pujottelu onnistui, kun laitoin alareunaan muutaman teipinpalan pitämään neuletta paikoillaan kulhon päällä.

Seiskaveikka on kaksinkertaisenakin huomattavasti ohuempi materiaali kuin toisen korin mattolanka, joten tuntui, että liisteri ei ehkä riitä kovettamaan ja tukevoittamaan sitä tarpeeksi. Tuolla edellä mainitussa blogissakin oli käytetty vedellä ohennettua erikeeperiä, joten päätin kokeilla tähän koriin sitä. Sekoitin erikeeperistä (kovettava), kirjansidontaliimasta (joustava) ja vedestä liimaseoksen ja upotin koko neuleen siihen. Seos imeytykin aika nopeasti lankaan, ja hiukan vielä pyörittelin lankamyttyä käsissäni, jotta liima leviäisi tasaisesti.

Jätin molemmat työt kuivumaan astioidensa päälle. Valkovioletti kori kuivui parissa päivässä, paksumpi mattolankakori neljässä päivässä. Korit kuivuivat suurimman osan ajasta pohja ylöspäin, joten rullattuihin reunoihin kertyi liimaseosta, mikä varmaan tukevoitti reunoja. Luonnollisesti rullatut reunat kuivuivat viimeiseksi.

Valmiit korit ovat kumpikin tukevia. Valkovioletti kori on hiukan kovemman tuntuinen, mutta joustaa silti jonkin verran. Erikeeperistä jäi korin pintaan jonkinlainen kalvo, jonka näkee ja tuntee, mutta joka ei ole sillä tavalla yhtenäinen kalvopinta, että sen voisi vain vetäistä irti. Alemmassa kuvassa kalvo näkyy selvästi korin sisäpinnalla.

Vahvemmasta langasta tehtyyn koriin riitti hyvin liisteri kovettajaksi. Kori ei ole kovan kopiseva, vaan siinä on langan tuntu jäljellä. Silti kori pitää ihan tukevasti muotonsa.

Käsityökurssilla

Huomasin ennen joulua jotakuinkin samoihin aikoihin kaksi asiaa: Veturin joulukalenteri tarjosi edullisia junalippuja tammikuulle Tampere-Vaasa -välille ja Vaasan ruotsinkielinen evankelinen kansanopisto (EFÖ) järjestää tammikussa käsityökurssin Stickning och virkning. Otin riskin ja ostin junaliput entiseen kotikaupunkiini, vaikka siinä vaiheessa ei ollutkaan varmuutta riittävästä osallistujamäärästä. Ajattelin, että kyllä Vaasassa tekemistä riittää, vaikka kurssi peruuntuisikin.

Opettaja Kristina Engman. Etualalla hänen neulekehyksillä tekemänsä pipo ja huivi.

Kurssilaisia katsomassa jonkin (muun kuin kurssilla toteutetun) työtavan ohjevideota

Kurssille saapui seitsemän naista tekemään kolmeksi viiden oppitunnin päiväksi käsitöitä. Kurssin ensimmäisenä päivänä opeteltiin virkkaamaan Salomonin solmuja (kärleksknutar, love knots, solomon's knots). Tästä - kuten melkeinpä mistä tahansa käsityöaiheesta - löytyy tietysti nettisivujakin, mutta sen verran hankalasti asia oli monella sivulla selitetty, että ainakin minulla olisi voinut jäädä salomonin solmut tekemättä ilman tätä opetusta.

Salomonin solmuja opeteltiin tekemällä niistä ketjua.

Kun solmun teko alkoi sujua ketjussa, aloitettiin huivin virkkaaminen.

Nyt alkaa jo nähdä selvästi mallikuvion... samoin kuin alun virheet ja epätasaisuudet

Kurssin toisena päivänä kokeiltiin neulerenkaita ja -harppuja (neulerengas, neulekehys, neulontarengas, neulontakehys, kudontarengas, knitting loom, quick knit - rakkaalla lapsella on monta nimeä; ikävä kyllä, sillä se vaikeuttaa netissä hakemista). Tämä työtapa oli niin helppo, että tämän olisi voinut opetella itse ilman kurssiakin - mutta olisiko tullut kokeiltua, kun silloin olisi pitänyt ostaa välineet itse ennen kuin on päässyt kokeilemaan. Nyt saimme käyttää koulun välineitä. Minusta renkaalla neulominen oli sen verran mukavaa, että aion ostaa neljän erikokoisen renkaan paketin itselleni.

Pieni rengas voi sopia esim. säärystimen tekemiseen.

Toiseksi pienin rengas on sopiva esim. lapsen kaulurin tekemiseen.

Oma toiseksi isoimmalla renkaalla tekemäni kokeilu on tässä päättelyvaiheessa.

Isoin rengas on sopivan kokoinen aikuisen pipolle. (Piposta lisää kuvia sivun lopussa.)

Minulta on jo ehditty kysyä, kumpi on helpompaa ja kumpi on nopeampaa - renkaalla vai puikoilla neulominen. Kyllähän renkaalla neulominen ainakin helpompaa on - mutta omat niksinsä siinäkin on. Nopeutta en osaa tällä kokemuksella verrata. Neulontajälki renkaalla on hiukan erilainen kuin puikoilla, ja renkaalla on helpompi saada tasaista jälkeä. Toisaalta rengas ei ehkä sovellu yhtä hyvin kaikille langoille - parhaan tuloksen saa paksulla tai kaksinkertaisella langalla. Yksi renkaan hyvä puoli puikkoihin verrattuna on, että työasentoa voi vaihdella, joten hartiat eivät rasitu samalla tavalla kuin pitkään puikkoja heilutellessa.

Tähän asti olen kokeillut vasta aivan tavallista perusneulomista renkaalla - mutta silläkin voi kuulemma tehdä erilaisia pintoja ja kuvioita. Kunhan saan omat renkaat, alan opetella muitakin pintoja. Netistä näyttää löytyvän paljonkin ohjeita.

Suoralla neuleharpulla ja paksulla löyhäkierteisellä langalla saa muhkean kaulaliinan.

Pienellä suoralla neuleharpulla syntyi pannulappu kolmesta ohuehkosta puuvillalangasta.

Kolmantena päivänä kurssilla kokeiltiin välineitä, joilla voi tehdä kukkia ja tupsuja. Näitä välineitä en itse kokeillut, sillä halusin saada renkaalla tekemäni korin valmiiksi. Samalla kuitenkin katsoin, kun opettaja esitteli välineiden käyttöä. Kukkia tehtiin laitteella, jollainen minullakin on joskus lapsena ollut. Tupsujen teko oli muovisilla renkailla samanlaista kuin lapsena tehtiin pahvirenkailla. Muoviset renkaat pystyy avaamaan, joten samaa rengasta voi käyttää loputtomiin, kun taas pahvirenkaat pitää tehdä jokaiselle tupsulle uudestaan.

Mukavaa oli istua tekemässä käsitöitä yhdessä toisten kanssa, eikä vain yksin kotona. Samalla jaettiin monenlaisia ideoita, ajatuksia ja kokemuksia käsitöistä ja ehdittiin jutella monenlaista muutakin.

Samalla perusohjeella tehtyjä (keskeneräisiä) huiveja - mutta erilaatuisista ja erivärisistä langoista tulee aivan erilaisia huiveja. Yksi huivi puuttuu kuvasta. Takana valkoisen huivin päällä on yksi viimeisen päivän lankakukka.

Lopuksi vielä kuvia piposta. Monivärisestä langasta syntyi yllättävän kauniita kuvioita.

Oma huivini on vielä melkoisen alkuvaiheessa. Laitan tänne kuvan sitten, kun se joskus valmistuu. Seiskaveikasta renkaalla tekemäni valkovioletti kappale valmistui jo kurssin toisena päivänä, mutta en vielä tiedä, mihin sitä aion käyttää. Kun sen keksin, raportoin senkin. Kolmas työni, paksusta langasta renkaalla neulottu kori, valmistui myöskin, mutta kotiin tehtäväksi jäi lankojen päättely ja korin pingottaminen sopivan alustan päälle ja kovettaminen liima- tai liisteriseoksella. Kun saan korin valmiiksi, laitan siitäkin kuvia.

Valmis himmeli

Perjantaina himmeli jäi siihen vaiheeseen, mistä viimeinen kuva oli. Lauantaina tein sen valmiiksi. Lopputulos oli, että himmelissäni on kolme isoa "palikkaa" päällekäin - ne on tehty 10 cm:n pituisista oljista. Jokaisen ison sisällä ja kulmissa on pienempi (5 cm:n oljet) palikka. Koko himmelin alimmaisena on myös pienempi pala. Yhteensä siis 3 isoa ja 16 pientä.

Kunnollista kuvaa himmelistä ei ole ihan helppo ottaa... Tässä nyt muutama kuitenkin.

Himmeli roikkumassa tikkailla henkarista. 

Himmeli katossa. Kuva otettu tikkailla seisten.

Himmeli katossa. Kuva otettu lähes suoraan alta.

Uusi alku - ja himmeli

Edellisessä postauksessani elokuussa kysyin, onko elämää KYHin jälkeen... Ei ole tuntunut olevan, ainakaan blogissani. Yritän näin vuoden alussa tehdä "parannusta" ja kirjoitella "hiukan" useammin. Olen syksylläkin tehnyt käsitöitä, joita yritän esitellä täällä kuvien kera tässä tammikuun aikana. Ainakin kahdet virkatut tossut ja muutaman kirjansidonnan työn olen kuvannut, joten ne nyt ainakin esittelen.

Viime vuosi

Pidän kirjaa lukemisesta ja pyöräilystä. Vuoden vaihteessa teen aina uudet taulukot seuraavaa vuotta varten ja samalla katson, mitäs edellisvuonna tulikaan tehtyä. Vuonna 2013 luin poikkeuksellisen vähän - 111 kirjaa. Lukemistani kirjoista 17 on tietokirjoja (non-fiction), 21 lasten- tai nuortenkirjoja, 5 sarjakuvakirjoja ja reilu puolet eli 68 on muuta kaunokirjallisuutta, pääasiassa romaaneja. Suurimman olen lukenut suomeksi - jopa ruotsia on yllättävän vähän, vain 12 kirjaa. Lisäksi yksi kirja norjaksi, saksaksi ja englanniksi. Enkä siis lukenut edes yhtä kirjaa viroksi??

Pyöräkilometrejä kertyi viime vuonna 5340. Niistä noin 622 oli alkuvuoden talvikaudella, 4022 kesäkaudella (15.4-13.10) ja 696 syksyllä.

Himmeli

Ennen joulua ajattelin tehdä himmelin tai ehkä jopa kaksi. Joulu tuli ja meni - himmelit jäivät tekemättä, vaikka olkia ja lankaa ehdinkin ostaa.

Tänään aloitin himmelin teon. Osto-oljilla homma alkaa siitä, että olkia liotetaan lämpimässä vedessä, että ne pehmenevät. Tämän tarkoituksena olisi estää olkien halkeaminen leikatessa - mutta kyllä niitä halkeiluja tahtoo kuitenkin tulla.

Olkeni ovat noin 35 cm pitkiä. Ajattelin ensin tehdä ihan perushimmelin, johon tulisi yksi iso "palikka" ja sen jokaiseen kulmaan keskikokoinen ja niiden alle pieni. Olkien pituuksiksi päätin 10, 5 ja 2,5 cm.

Oljet leikataan niin, että saman palikan oljet ovat mieluiten tarkasti samanpituiset.

Ruudullinen leikkausmatto oli hyödyksi. Viiden ja kymmenen sentin oljet sain mitattua suoraan ruudukosta, 2,5 sentin olkia varten laitoin teipinpalan ruudun puoliväliin ja leikkasin teipin reunan kohdalta.

Jokaiseen palikkaan tulee 12 olkea.

Himmelin "peruspalikka" on oktaedri eli kahdeksansivuinen tahokas.Sen tekemiseen tarvitaan 12 samanpituista olkea, jos tahtoo jokaisen sivun olevan samankokoinen. Ajattelemaani himmeliin tarvitsin siis 12 kymmensenttistä olkea ja 72 molempia lyhyempiä olkia.

Ensimmäinen palikka on valmis.

Tehtyäni ison peruspalikan muutinkin mieltäni ja päätin tehdä isomman himmelin: kolme isoa peruspalikkaa ketjuun päällekkäin ja niihin kaikkiin sisälle ja kulmiin keskikokoiset palikat. Harkinnassa on vielä, teenkö jokaisen kulmapalikan alle vielä pienen palikan. 

Kolme isoa palikkaa.

Palikoita on helpoin sitoa kiinni toisiinsa, jos saa himmelin roikkumaan jonnekin. Sopivan telineen kehitin muovihenkarista, jonka ripustin roikkumaan tikkaiden yläkaaresta.

Jokaisen ison palikan sisällä ja ketjun alimmaisena on pienempi palikka.

Himmelin tekemistä on tarkoitus jatkaa viikonloppuna. Toivon voivani sunnuntaina näyttää täällä valmiin himmelin kuvan.