Pusero olisi jo valmis, jos en olisi joutunut purkamaan n kertaa... Teen
puseroa ilman ohjetta - samalla perusmallilla, jolla olen tehnyt
puseroita itselleni ennenkin. Lanka ja puikot olivat tällä kertaa
paksumpia kuin ennen, ja laskelmani raglankavennuksista ei oikein
toimi. Silmukoita on kaula-aukon lähestyessä liikaa. Nyt on pohdinnassa,
miten siististi pääsisin eroon ylimääräisistä silmukoista. Harkinnassa
mm. ohuemmat puikot tai jollain kerroksella joka viidennen
silmukan kaventaminen raglanin lisäksi. Leikin myös ajatuksella alempaa alkavasta resorista pienemmillä puikoilla, kun resori vetäytyisi suppuun, mutta en tiedä, toimisiko se kuitenkaan.
Lakupekka-patalaput valmistuivat tänään. Havaitsin jo toista tehdessäni, että ensimmäisestä puuttui yksi kerros, mutta en alkanut enää purkaa sitä, kun "kiharatkin" oli jo tehtynä. Nyt minulla sitten taitaa olla Laku-Pekka ja sen pikkuveli. Mutta siis kaksi työtä valmistunut! (Laku-Pekkojen malli on Touhumaa-blogista.)
Kesken on vielä yhdet sukatkin. Yksi sukka on valmis. Tein elämäni ensimmäistä kertaa tiimalasikantapään, ja työtapana se tuntui mukavalta. Eniten neulomisessa inhoan silmukoiden poimimista - tiimalasikantapäässä ei tarvitse poimia silmukoita kantalapun reunasta, toisin kuin perinteisessä kantapäässä. Tiimalasin ohjeessa neuvottiin kiristämään reunasilmukat kunnolla - toisella puolella sainkin ne kiristettyä ehkä vähän liiankin hyvin mutta toisella en ihan tarpeeksi. Lisäksi tiimalasikantapää on matalampi kuin perinteinen kantapää, mitä en ottanut huomioon, ja sukka on aika matala. Olen tässä pohtinut, teenkö silti sille suoraan parin vai ehdinkö tehdä vielä kaksi sukkaa. Nyt näyttää siltä, että teen tuolle samanlaisen parin. Nuo menevät melkein enemmän tossun kuin sukan puolelle, mutta aika usein pidän lattian kylmyyden takia sukkia, joten tossumaiset sukat ovat ihan ok.
Tänä iltana olen taistellut pupujen kanssa. Päät tein jo ennen juhannusta, vartalot valmistuivat koko lailla helposti - mutta korvat, kädet ja jalat ovat niin pieniä osia, että melkoista taistelua tämä on ollut. Jokohan olisin valmis sanomaan, että tämän kuun jälkeen en virkkaa enää ikinä... Mutta neljästä korvasta on nyt kaksi valmiina. Tosin ne ovat eri kokoiset. Jospa onnistuisin tekemään molemmille vielä samankokoiset parit, niin kumpikin pupu saisi kaksi samankokoista korvaa, mutta toisen pupun korvat olisivat isommat kuin toisen. Mieluummin niin kuin neljä erikokoista korvaa. Jalkoja ja käsiä tarvitaan yhteensä kahdeksan. Huoh. No, ainakin ne oppii tekemään, kun ensin saa sen ensimmäisen aikaiseksi.
Vaikeimmat työt ovat siis kesken - mutta kyllä alan silti uskoa, että nämä kaikki tästä valmistuvat. Mistään projektista ei ole sinänsä paljon jäljellä, kunhan vain keksin, miten sen vähäisen puuttuvan teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti